Riskianalyysista riskienhallintaan - riskien luokittelu & keinot niiden torjumiseksi

Lisää riskienhallinnasta. Käsittelen kirjoituksessa riskien analysointia ja -luokittelua, joka helpottaa yritystä riskien tunnistamis- ja hallintavaiheessa. Riskienhallinta on tärkeä osa yritysverkostojen hallintaa, uusi alihankkija tai toimittaja tuo mukanaan aina uudet riskit ja ne täytyy oppia tunnistamaan mahdollisimman varhaisesssa vaiheessa yhteistyötä, mikä on kiistatta molempien osapuolien etu. Lisäksi tuon esiin keinoja, millaisia työkaluja pk-yrityksille riskien ehkäisemiseen on tarjolla nykypäivänä.

Riskienhallinnassa tärkein työvaihe on riskianalyysi, jonka avulla on järjestelmällisempää ja vaivattomampaa toteuttaa yrityksen riskienhallintaprosessia. Ilman riskianalysointia on mahdotonta lähteä suunnittelemaan, hallitsemaan ja ehkäisemään mitään riskejä. Riskianalyysin päätarkoituksena Juvosen, Koskensyrjän, Kuhasen, Ojalan, Pentin, Porvarin & Talalan (2014, 20) mukaan on tunnistaa eri riskit ja arvioida niiden suuruus ja toteutumisen todennäköisyys. Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, yrityksen arki on jatkuvasti yhtä riskinottoa. Riskienhallinnassa on hyvä ymmärtää, että kaikkia riskejä ei ole tarkoitus eikä pysty ennalta ehkäisemään ja tiedostamaan, eikä ole tarkoituskaan. Olennaista on löytää työkalut riskien hallitsemiseen, luoda yrityskulttuurin kautta henkilöstölle oikeanlainen suhtautuminen riskeihin ja kohdentaa yrityksen resursseja oikeisiin riskejä pienentäviin toimiin.

Riskientunnistamisessa käytettäviä menetelmiä on lukuisia. Vakuutusyhtiöiden, viranomaisten ja tutkimuslaitosten oppaat ovat hyviä tiedonlähteitä alussa pienemmille yrityksille, miksei isommillekin. Yrityksen kannattaa hyödyntää myös verkostoaan riskienhallinnassa, joka monessa tapauksessa on kaikista vaihtoehdoista mutkattomin ja nopein. Samalla yritys rakentaa luottamusta oman yritysverkostonsa kanssa ja viestittää verkostolle, että yrityksessä käytetään resursseja riskienhallintaan, joka nähdään positiivisena vaikutteena. Usein on järkevää ja ajoittain pakkokin, käyttää asiantuntijoita riskientunnistamisvaiheessa, joita ovat vakuutusyhtiöt, konsultit, viranomaiset ja tutkimus- ja koulutuslaitokset (Lepistö, Suominen & Vuori 2000). Esimerkiksi suunnitellessa isoa investointia toimitilojen rakentamiseen, paikallisen palopiirin palomestari tekee paloturvallisuussuunnitelman kohteelle pyytämättäkin. Kansainvälinen standardisointijärjestö ISO:n julkaisema ISO 31000-standardi on luotu organisaatioille riskienhallinnan apuvälineeksi, jota käyttävät organisaatiot ympäri maailmaa.
ISO 31000 auttaa organisaatioita luomaan riskienhallinnan puitteet, joiden avulla voidaan tehokkaasti tunnistaa, arvioida ja käsitellä riskien vaikutusta organisaation tavoitteiden saavuttamiseen (Suomen standardisoimisliitto)

                                                     

Riskiluokittelu on suositeltavaa toteuttaa aina yritys- ja tapauskohtaisesti.Yleiset riskienluokitteluohjeet ovat oiva työkalu prosessin alkuvaiheessa. Hesso (2015, 180) jakaa elinkeinotoiminnan riskit kahteen luokkaan, jotka ovat liikeriskit ja vahinkoriskit. Liikeriskit liittyvät aina yritystoimintaan kilpailullisilla markkinoilla ja ne ovat luonteeltaan dynaamisia eli vaihtelevat olosuhteiden mukaan, kun taas vahinkoriskit tarkoittavat riskejä, jotka reaalisoituessaan kohdistuvat johonkin tiettyyn yrityksen toiminnan osa-alueeseen (Hesso 2015, 180). Isommat organisaatiot tarvitsevat luokitteluun enemmän luokkia kuin Hesson mallissa. Juvonen ym. (2014) jakavat yrityksen riskit huomattavasti laaja-alaisemmin ja kattavammin:

1. Liiketoimintariskit (rahoitusriskit, strategiset riskit, sisäisten prosessien riskit, operatiivisen toiminnan riskit, asiakkuus riskit, innovaatitoiminnan riskit & liiketoimintaympäristön riskit)
2. Henkilöstöriskit
   
3. Omaisuusriskit (aineellinen ja aineeton käyttöomaisuus)
   
4. Keskeytysriskit
5. Vastuuriskit (sopimukset ja tuotevastuu)
   
6. Ympäristöriskit
7. Kuljetusriskit
8. Tietoriskit
   

Työvälineitä riskienhallintaan on tarjolla monipuolisesti ja varmasti jokaisen yrityksen tarpeisiin räätälöityjä ratkaisuja on saatavilla. Ensiarvoisen tärkeää on jakaa riskiä. Siinähän riskien torjumisessa on kyse. Riskienjakaminen voi tarkoittaa useamman tavarantoimittajan hankkimista yhden sijaan, asiakaskannan hajauttamista esimerkiksi eri toimialoille (ettei taloussykli pääse yllättämään voimakkuudellaan), liiketoiminta-alueen laajentaminen useampaan paikkaan, mikä ei aina tietenkään ole se kaikista järkevin vaihtoehto, mutta monesti mahdollista ja kannattavaakin. Toinen vaihtoehto riskienjakamiselle on sen konkreettinen siirtäminen maksua vastaan. Tämä toiminta tunnetaan nimellä vakuuttaminen. Oikein valitut yrityksen vakuutukset antavat turvaa yrityksesi elinkaaren kaikissa vaiheissa (Osuuspankki 2020).

Osa yrityksen vakuutuksista ovat laissa säädettyjä eli pakollisia ja osa vapaaehtoisia, joita ei ole pakko ottaa, mutta monessa tapauksessa suositeltavaa. Tiedostamalla yrityksen riskinsietokyvyn sekä alan ominaispiirteet on yritys jo perillä siitä, miten välttää riskejä ja mikä osa kannattaa siirtää vakuutusyhtiölle (Hesso 2015, 184). Yrityksen pakollisia vakuutuksia ovat YEL (yrittäjän eläkevakuutus 18-67 vuotiaille), joka auttaa tilanteessa, mikäli yrittäjästatuksen omaava henkilö sairastuu tai liiketoiminta keskeytyy syystä tai toisesta. Yritys hoitaa myös työntekijöilleen pakolliset työnantajavakuutukset, joita ovat työtapaturmavakuutus ja työntekijän työeläkevakuutus (TyEL). Toimialakohtaisia pakollisia vakuutuksia voivat olla potilasvakuutus terveyden hoitoalan työntekijöille ja ympäristövahinkovakuutus, jos yrityksen toimintaan liittyy riski ympäristövahinkoon tai yritystoiminta voi aiheuttaa haittaa ympäristölle (Osuuspankki 2020).

                      

Lopuksi haluan 2020-luvun teemaan liittyen tuoda esiin korona-pandemian. Riski, jota kukaan yritys ei omissa riskiskenaarioissaan osannut ennustaa ja testata. Riski, mikä oli niin vaikuttava, että Suomessakin otettiin käyttöön poikkeustiloja (sotaa) varten kehitetty valmiuslaki, poikkeusasetuksineen päivineen. Korona-pandemia oli malliesimerkki siitä, että 2020-luvun maailma on globalisoitumisen ja digitalisoitumisen myötä, yhtä yhtenäistä maailmaa. Enää ei ole omia syrjäisiä maanosia vaan olemme yhtä. Kaikki kehityksemme tuomat hyödyt kansainvälisine arvoketjuineen ja yhteistöineen, luovat samaan aikaan meille järisyttäviä riskejä, joihin ei todellakaan olla osattu valmistautua nyt, eikä osata tulevaisuudessakaan. Pandemia, mikä roihahtaa Kiinan eläintorilla, on koko maailman ongelma, eikä vain pelkästään Kiinan.

Lähteeni tässä kirjoituksessa:

Kuvat: https://www.pexels.com

Hesso, J. (2015). Hyvä liiketoimintasuunnitelma (2. uud. p.). Helsinki: Kauppakamari. Luettavissa: https://kauppakamaritieto-fi.ezproxy.haaga-helia.fi/ammattikirjasto/teos/hyva-liiketoimintasuunnitelma-2015#kohta:10((20)Riskit((20)ja((20)niihin((20)varautuminen(:Riskien((20)luokittelusta((20) Luettu: 27.6.2020

Juvonen, M., Koskensyrjä, M., Kuhanen, L., Ojala, V., Pentti, A., Porvari, P. & Talala, T. (2014). Yrityksen riskienhallinta. Helsinki: Finanssi ja vakuutuskustannus FINVA. Luettavissa: https://www.ellibslibrary.com/book/9789525684650 Luettu: 27.6.2020

Lepistö, J. VTT automaatio; Suominen, A. Turun kauppakorkeakoulu; Vuori, M. VTT automaatio. (2000) Riskienhallinnan perusteet pk-yrityksille ja työntekijöille. Luettavissa: http://virtual.vtt.fi/virtual/pkrh/pdf/riskienhallinnan-perusteet-kirjanen.pdf Luettu: 27.6.2020

Osuuspankki 2020. Aloittavan yrityksen vakuutukset. Luettavissa: https://www.op.fi/yritykset/vakuutukset/teemat/aloittavan-yrityksen-vakuutukset Luettu: 27.6.2020

Suomen standardisoimisliitto SFS. ISO 31000 - riskienhallinta. Luettavissa: https://www.sfs.fi/julkaisut_ja_palvelut/tuotteet_valokeilassa/iso_31000_riskienhallinta?_ga=2.248490244.2088957149.1593242046-1713078350.1593242046 Luettu: 27.6.2020