Verkostotyypit - luokittelun vaikeus

Toisessa blogipostauksessa uppoudun verkostotyyppeihin ja kuinka verkostoja voidaan luokitella eri luokkiin.

Verkostot usein erotellaan verkostotyypin ja niiden tavoitteiden pohjalta. Monesti ajaudutaan tilanteeseen kun keskustellaan verkostoista, että kaikki kokee sen hieman eri tavoin. Sama pätee verkostojen luokitteluun. Siihen on kehittynyt monia eri koulukuntia taloustieteestä tuttujen koulukuntien tavoin. Verkostoja voidaan luokitella esimerkiksi niiden toiminnan, luonteen, sijainnin tai rakenteen mukaan riippuen siitä, mitä kriteeriä halutaan kulloinkin painottaa (Möller ym. 2004, 30-32). Tämä määritelmä kiteyttää hyvin sen todellisuuden, jossa nyt elämme. Mihin-, mitä- ja milloin vain teemme, liittyy siihen aina välittömästi tai välillisesti jollain tapaa verkosto. Maapallo on tällä hetkellä globalisaation ansiosta yhtä yhtenäistä verkostoa, kaikkine kulttuureineen, uskontoryhmineen, valtioineen ja organisaatioineen. Nykyisin ei vain yksinkertaisesti tehdä asioita yksin vaan verkostoissa. Tämä luo haasteita verkostojen luokittelulle, jota tässä postauksessa pintapuolisesti pyrin avaamaan.

Lähestyn verkostojen jaottelua Rautvuoren pro gradu-tutkielman innoittamana. Rautvuori (2010) työssään määrittelee verkostot kahdella eri tavalla: 

"Toinen tapa näkee verkostot itsestään syntyvinä kokonaisuuksina, joiden hallinta on vaikeaa ja joissa toimijat tavoittelevat omaa etuaan Tällöin verkosto nähdään organisaatioiden verkostona(network of organizations).Toinen tapa on nähdä verkostot autonomisina, mutta toisistaan riippuvaisten yritysten ryhminä, jotka ovat valmiita koordinoimaan toimintojaan saavuttaakseen suurempia hyötyjä kuin mitä ne voisivat yksinään saavuttaa."

Tämä määrittely on mielestäni aika tyhjentävä. Nykymaailmassa on liki mahdotonta luokitella verkostoja näin karkealla jaottelulla. Voitaisiin puhua enemmän, jopa hybridiverkostoista, joissa on molempia edellä mainittuja elementtejä esimerkiksi organisaation tuotannon, tuotekehityksen tai arvoketjun eri vaiheissa. Verkostoilla kun voi olla useampia tavoitteita toiminnassaan, joskus ne ovat ristiriidassa keskenään ja toisinaan taas ei. Malliesimerkki tällaisesta tilanteesta voisi olla Suomessa korkealla sarjatasolla pelaava jääkiekkojoukkue. Samaan aikaan jääkiekkojoukkue toimii omana voittoa tavoittelevana osakeyhtiönään ja samalla useammissa tapauksista kaupungin rahoituksen varassa toimivana urheilujoukkueena, jonka tarkoituksena on olla kaupunkilaisille ensinnäkin kulttuuriviihdettä urheilun muodossa ja toimia kaupungin kiekkojunioreille esimerkkijoukkueena. Kaksi täysin erilaista tavoitetta ja verkostoa, jossa toimitaan, mutta siitäkin huolimatta organisaatio pystyy toimimaan molemmissa verkostoissa, molempia osapuolia miellyttäen. 

Verkostotyyppien määrittelemiseksi käytän Barabásin (2002) luomaa mallia, jossa liiketoimintaverkostot jaetaan kolmeen eri tyyppiin: 

1. keskitetty verkosto
2. monikeskinen verkosto
3. hajautettu verkosto.

Kaikilla kolmella verkostotyypillä on ominaispiirteensä, mikä tekee jaosta selkeän ja helposti hahmotettavan (Rautvuori 2010.) Keskitetty verkosto on näistä kolmesta vanhin ja eniten tunnistettava verkostotyyppi, jossa on yksi keskustoimija, joka hallinnoi verkostoa, ja josta muut ovat suorastaan riippuvaisia. Organisaatioverkostot muokkaantuvat vuosi vuodelta enemmän pois tästä mallista kohti monikeskistä- tai hajautettua verkostoa. Riskien ja hallinnollisen taakan jakaminen on mielestäni lähtökohta toimivalle verkostolle. Tästä esimerkkinä PK-Kappi Oy, joka tunnetaan Reino-jalkineistaan ja jonka jakeluverkosto oli miltei täysin Osuuskaupan varassa. Reinotrendin hiipuessa ja sitä kautta Osuuskaupan ostojen vähentyessä, firma päätyi konkurssitilaan ja toiminta jouduttiin myymään Finlayson-konsernille, pikakelattuna versiona kerrottuna. 

Rautvuoren (2010) mukaan monikeskisen verkoston tunnistaa siitä, että verkostoa ei hallitse yksi keskustoimija vaan verkostossa on useita alaverkkoja ja se koostuu niiden teknologioista ja liiketoiminnoista, joita yhdistää organisaatioiden väliset linkit. Tällainen verkosto sisältää paljon enemmän erilaisia voimavaroja, tietämystä ja kyvykkyyksiä, jotka voivat johtaa uusiin innovaatioihin. (Barabási 2002.)  

Barabásin (2002) mallin kolmas verkostotyyppi on hajautettu verkosto. Sen toiminta perustuu verkostotyyppiin, jossa on useita organisaatioita, jotka toimivat samalla tasolla. Organisaatiot toimivat tiiviissä ja rajattomassa yhteistyössä toistensa kanssa. Tämä malli mahdollistaa tehokkaan informaation liikkumisen, nopean yhteistyön kehityksen ja laajan jakeluverkoston, joka helpottaa onnistuessaan esimerkiksi markkinointi- ja myyntityötä. Hajautetun verkoston malli on näistä kolmesta verkostotyypistä nykyaikaisin. Se vaatii organisaatioilta uudenlaista priorisointia ja resurssointia eri sidosryhmiä kohtaan. Tämä malli on luonut paljon uusia työtehtäviä, kuten verkosto- ja asiakkuusjohtaja, verkostomarkkinoinnin asiantuntija ja verkostokehittäjä. Hajautettu verkosto vaatii paljon huomiota ja taitoa, mutta vastapainoksi se tarjoaa suuren potentiaalin kaikille verkoston toimijoille.

Lähteeni tässä postauksessa:


Kuvat: Pixabay.com

Barabási, Albert-László 2002. Linkit. Verkostojen uusi teoria, suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita, Helsinki.

Möller, Kristian; Rajala, Arto & Svahn, Senja 2004. Tulevaisuutena liiketoimintaverkot: johtaminen ja arvonluonti, Teknologiateollisuus ry. Helsinki.

Rautvuori, M. 2010. Kohti asiakaslähtöistä palveluverkostoakaupunkiorganisaatiossa / Case: Helsinki -yritysmyönteinen kumppani -hankkeen palvelupolut. Pro gradu-tutkielma. Aalto-yliopisto, Kauppakorkeakoulu, markkinoinnin ja johtamisen laitos. Luettavissa: http://epub.lib.aalto.fi/fi/ethesis/pdf/12356/hse_ethesis_12356.pdf