Brändäys - vuorovaikutusta verkostojen kanssa

Siirryn blogissani seuraavaksi markkinoinnin pariin. Ensimmäiseksi otan käsittelyyn brändäyksen ja pyrin perustelemaan, miksi yrityksen on tärkeää liittää brändääminen tiiviiksi osaksi yrityksen ydintoimintoja.

Brändäys, joka täällä Suomessa liitetään lähes aina markkinointiin tai visuaaliseen mainontaan tavalla tai toisella, vaikka se todellisuudessa merkitsee koko yrityksen keskeisen strategisen liiketoiminnan ydintä (Vahtola 2020, 1.luku). Jokaisella organisaatiolla, valtiolla, työntekijällä ja yritysverkoston toimijalla on oma henkilökohtainen brändinsä. Brändin voi ajatella olevan eräänlainen yleiskatsaus yrityksestä. Mainekuva on myös määritelmänä toimiva brändille. Viestijät.fi:n Kalliksen (2014) laatiman Järvelinin  haastatteluun pohjautuvassa artikkelissa Järvelinin mielestä brändiä ei ole ilman kokemusta, "brändi on asiakkaan tai kohderyhmän aito kokemus yrityksestä, tuotteesta tai palvelusta".

 

Kokemus, jonka asiakas saa yrityksestä, voi olla positiivinen tai negatiivinen. Tämä asian haara aiheuttaa harmia tämän päivän laaja-alaisissa, maailman laajuisissa yritysverkostoissa. Kärjistetysti asian voisi ilmaista niin, että kun verkostossa yksi toimija mokaa, jolloin siitä kärsii muutkin verkoston jäsenet ainakin välillisesti ennen pitkää. Esimerkiksi tiiviiseen yrityksien väliseen yhteistyöhön perustuvalla rakennusalalla tämä on arkipäivää. Yksi alihankkijaverkoston jäsen kun hoitaa työnsä välinpitämättömästi, sillä voi olla ensinnäkin välitön vaikutus pääurakoitsijaan urakkatyön myöhästymisenä tai laatuongelmina. Lisäksi yhden verkoston toimijan välinpitämättömyys aiheuttaa pääurakoitsijan roolissa olevalle yritykselle suuren maineriskin, kun pääurakoitsija toimii luonnollisesti kasvoina omille asiakkailleen. Tämä on malliesimerkki yritysverkostojen yleistymisen mukana tulleista varjopuolista, ja siitä kuinka yrityksien täytyy entistä enemmän kiinnittää tähän seikkaan huomiota valitessaan yhteistyökumppaneita.

Ihmiset rakastavat tarinoita. Tarinoita siitä, kuinka joku yritys nousi feenix linnun tavoin pohjamudasta kukkulan huipulle, kuinka limonaadimerkki voi nousta koko maailman laajuiseksi brändiksi, jonka kaikki tietävät, kuinka yritys voi kasvaa 4 vuodessa mikroyrityksestä 1,5 miljardin liikevaihtoa tekeväksi peliyhtiöksi tai kuinka Fazerin suklaakonvehdit löytyvät lentokentiltä ympäri maailman. Järvelinin mukaan (Kallis 2014) brändäämisessä on pohjimmiltaan kyse asiakkaan matkasta, jonka asiakas kulkee omassa ympäristössään:

"Ideana on ajatella kuluttajan polkua nettisivuilla, lehdessä tai muissa ympäristöissä, joissa kuluttaja kohtaa brändin. Organisaatioissa tulisi miettiä, miten polun varrella, voidaan tarjota asiakkaalle hyödyllisiä kohtaamisia".

Armeijatyylisiä tavaroita myyvä Varusteleka on mielestäni loistava esimerkki siitä, kuinka onnistuneella brändäämisellä voidaan luoda lisäarvoa, niin omistajille taloudellisesti kuin asiakkaillekin ensiluokkaisen palvelun ja kattavan valikoiman avulla. Varusteleka ilmoittaa visiokseen olla edelläkävijä ja kansainvälisesti tunnettu. Missionaan yritys ilmoittaa olevan: "tartu rohkeasti toimeen, tee niin, että voit olla ylpeä, jaa tietoa ja kokemuksia" (Varusteleka 2020). Useamman kerran Varustelekassa asioidessani voin allekirjoittaa heidän strategiansa tukevan täysin yrityksen visiota ja toiminnan pohjana olevaa missiota. He keskittyvät liiketoiminnassaan aidosti asiakkaan kokemukseen ja kehittävät toimintaansa yhdessä asiakkaidensa kanssa, mikä näkyy liiketoiminnan kasvuna ja  taloudellisena menestymisenä. Varusteleka on onnistunut omalla, jopa härskillä ja mustalla huumorilla höystetyllä markkinoinnillaan luomaan itselleen yrityksen visiota ja strategiaa mukailevan brändin. Suomen yrittäjien tekemässä haastattelussa Varustelekassa työskentelevä Suokas kommentoi työnantajaansa:

"Ollaanhan me brändäytytty vuosien saatossa aika raikuleiksi"

" Tarinat ja kertomukset asioiden takaa ovat varmasti olleet yksi [brändi-] tekijä kylmän myyntipuheen sijaan"

" Olemme pitäneet ihmisläheisyyden ja kansankielen vahvasti mukana toiminnassa, ja ne saavat meidät varmasti tuntumaan helpommin lähestyttäviltä".

Loppuun haluan todeta, että brändin rakentamisprosessi ei lopu koskaan. Se on jatkuvaa kehittymistä ja oppimista sidosryhmiltä ja asiakkailta, yrityksen omien toimintamallien arviointia ja niiden kyseenalaistamista. Brändin rakentaminen linkittyy kaikkeen, mitä yrityksessä tapahtuu. Vahva brändi on kilpailuetu, jonka varaan voi rakentaa lähes mitä vain (Vahtola 2020, 6.luku).

Lähteeni tässä kirjoituksessa:

Kuvat: Pixabay.com

Kallis, P. 12.11.2014. Brändi on asiakkaan aito kokemus. Viestijät.fi. Luettavissa: https://viestijat.fi/brandi-on-asiakkaan-aito-kokemus/#10df7f3e Luettu: 29.6.2020

Suomen yrittäjät 2017. Pienenkin yrityksen kannattaa brändätä - se näkyy viivan alla. Luettavissa: https://www.yrittajat.fi/uutiset/563104-pienenkin-yrityksen-kannattaa-brandata-se-nakyy-viivan-alla#71ee6b93 Luettu: 28.6.2020

Vahtola, M. (2020). Intohimona brändit: Kolme vuosikymmentä brändien parissa. Jyväskylä: Docendo. Luettavissa: https://www.ellibslibrary.com/reader/9789522917959 Luettu: 28.6.2020

Varusteleka 2020. Varustelekan esittely. Luettavissa: https://www.varusteleka.fi/fi/page/yritysesittely/19791 Luettu: 29.6.2020

Riskianalyysista riskienhallintaan - riskien luokittelu & keinot niiden torjumiseksi

Lisää riskienhallinnasta. Käsittelen kirjoituksessa riskien analysointia ja -luokittelua, joka helpottaa yritystä riskien tunnistamis- ja hallintavaiheessa. Riskienhallinta on tärkeä osa yritysverkostojen hallintaa, uusi alihankkija tai toimittaja tuo mukanaan aina uudet riskit ja ne täytyy oppia tunnistamaan mahdollisimman varhaisesssa vaiheessa yhteistyötä, mikä on kiistatta molempien osapuolien etu. Lisäksi tuon esiin keinoja, millaisia työkaluja pk-yrityksille riskien ehkäisemiseen on tarjolla nykypäivänä.

Riskienhallinnassa tärkein työvaihe on riskianalyysi, jonka avulla on järjestelmällisempää ja vaivattomampaa toteuttaa yrityksen riskienhallintaprosessia. Ilman riskianalysointia on mahdotonta lähteä suunnittelemaan, hallitsemaan ja ehkäisemään mitään riskejä. Riskianalyysin päätarkoituksena Juvosen, Koskensyrjän, Kuhasen, Ojalan, Pentin, Porvarin & Talalan (2014, 20) mukaan on tunnistaa eri riskit ja arvioida niiden suuruus ja toteutumisen todennäköisyys. Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, yrityksen arki on jatkuvasti yhtä riskinottoa. Riskienhallinnassa on hyvä ymmärtää, että kaikkia riskejä ei ole tarkoitus eikä pysty ennalta ehkäisemään ja tiedostamaan, eikä ole tarkoituskaan. Olennaista on löytää työkalut riskien hallitsemiseen, luoda yrityskulttuurin kautta henkilöstölle oikeanlainen suhtautuminen riskeihin ja kohdentaa yrityksen resursseja oikeisiin riskejä pienentäviin toimiin.

Riskientunnistamisessa käytettäviä menetelmiä on lukuisia. Vakuutusyhtiöiden, viranomaisten ja tutkimuslaitosten oppaat ovat hyviä tiedonlähteitä alussa pienemmille yrityksille, miksei isommillekin. Yrityksen kannattaa hyödyntää myös verkostoaan riskienhallinnassa, joka monessa tapauksessa on kaikista vaihtoehdoista mutkattomin ja nopein. Samalla yritys rakentaa luottamusta oman yritysverkostonsa kanssa ja viestittää verkostolle, että yrityksessä käytetään resursseja riskienhallintaan, joka nähdään positiivisena vaikutteena. Usein on järkevää ja ajoittain pakkokin, käyttää asiantuntijoita riskientunnistamisvaiheessa, joita ovat vakuutusyhtiöt, konsultit, viranomaiset ja tutkimus- ja koulutuslaitokset (Lepistö, Suominen & Vuori 2000). Esimerkiksi suunnitellessa isoa investointia toimitilojen rakentamiseen, paikallisen palopiirin palomestari tekee paloturvallisuussuunnitelman kohteelle pyytämättäkin. Kansainvälinen standardisointijärjestö ISO:n julkaisema ISO 31000-standardi on luotu organisaatioille riskienhallinnan apuvälineeksi, jota käyttävät organisaatiot ympäri maailmaa.
ISO 31000 auttaa organisaatioita luomaan riskienhallinnan puitteet, joiden avulla voidaan tehokkaasti tunnistaa, arvioida ja käsitellä riskien vaikutusta organisaation tavoitteiden saavuttamiseen (Suomen standardisoimisliitto)

                                                     

Riskiluokittelu on suositeltavaa toteuttaa aina yritys- ja tapauskohtaisesti.Yleiset riskienluokitteluohjeet ovat oiva työkalu prosessin alkuvaiheessa. Hesso (2015, 180) jakaa elinkeinotoiminnan riskit kahteen luokkaan, jotka ovat liikeriskit ja vahinkoriskit. Liikeriskit liittyvät aina yritystoimintaan kilpailullisilla markkinoilla ja ne ovat luonteeltaan dynaamisia eli vaihtelevat olosuhteiden mukaan, kun taas vahinkoriskit tarkoittavat riskejä, jotka reaalisoituessaan kohdistuvat johonkin tiettyyn yrityksen toiminnan osa-alueeseen (Hesso 2015, 180). Isommat organisaatiot tarvitsevat luokitteluun enemmän luokkia kuin Hesson mallissa. Juvonen ym. (2014) jakavat yrityksen riskit huomattavasti laaja-alaisemmin ja kattavammin:

1. Liiketoimintariskit (rahoitusriskit, strategiset riskit, sisäisten prosessien riskit, operatiivisen toiminnan riskit, asiakkuus riskit, innovaatitoiminnan riskit & liiketoimintaympäristön riskit)
2. Henkilöstöriskit
   
3. Omaisuusriskit (aineellinen ja aineeton käyttöomaisuus)
   
4. Keskeytysriskit
5. Vastuuriskit (sopimukset ja tuotevastuu)
   
6. Ympäristöriskit
7. Kuljetusriskit
8. Tietoriskit
   

Työvälineitä riskienhallintaan on tarjolla monipuolisesti ja varmasti jokaisen yrityksen tarpeisiin räätälöityjä ratkaisuja on saatavilla. Ensiarvoisen tärkeää on jakaa riskiä. Siinähän riskien torjumisessa on kyse. Riskienjakaminen voi tarkoittaa useamman tavarantoimittajan hankkimista yhden sijaan, asiakaskannan hajauttamista esimerkiksi eri toimialoille (ettei taloussykli pääse yllättämään voimakkuudellaan), liiketoiminta-alueen laajentaminen useampaan paikkaan, mikä ei aina tietenkään ole se kaikista järkevin vaihtoehto, mutta monesti mahdollista ja kannattavaakin. Toinen vaihtoehto riskienjakamiselle on sen konkreettinen siirtäminen maksua vastaan. Tämä toiminta tunnetaan nimellä vakuuttaminen. Oikein valitut yrityksen vakuutukset antavat turvaa yrityksesi elinkaaren kaikissa vaiheissa (Osuuspankki 2020).

Osa yrityksen vakuutuksista ovat laissa säädettyjä eli pakollisia ja osa vapaaehtoisia, joita ei ole pakko ottaa, mutta monessa tapauksessa suositeltavaa. Tiedostamalla yrityksen riskinsietokyvyn sekä alan ominaispiirteet on yritys jo perillä siitä, miten välttää riskejä ja mikä osa kannattaa siirtää vakuutusyhtiölle (Hesso 2015, 184). Yrityksen pakollisia vakuutuksia ovat YEL (yrittäjän eläkevakuutus 18-67 vuotiaille), joka auttaa tilanteessa, mikäli yrittäjästatuksen omaava henkilö sairastuu tai liiketoiminta keskeytyy syystä tai toisesta. Yritys hoitaa myös työntekijöilleen pakolliset työnantajavakuutukset, joita ovat työtapaturmavakuutus ja työntekijän työeläkevakuutus (TyEL). Toimialakohtaisia pakollisia vakuutuksia voivat olla potilasvakuutus terveyden hoitoalan työntekijöille ja ympäristövahinkovakuutus, jos yrityksen toimintaan liittyy riski ympäristövahinkoon tai yritystoiminta voi aiheuttaa haittaa ympäristölle (Osuuspankki 2020).

                      

Lopuksi haluan 2020-luvun teemaan liittyen tuoda esiin korona-pandemian. Riski, jota kukaan yritys ei omissa riskiskenaarioissaan osannut ennustaa ja testata. Riski, mikä oli niin vaikuttava, että Suomessakin otettiin käyttöön poikkeustiloja (sotaa) varten kehitetty valmiuslaki, poikkeusasetuksineen päivineen. Korona-pandemia oli malliesimerkki siitä, että 2020-luvun maailma on globalisoitumisen ja digitalisoitumisen myötä, yhtä yhtenäistä maailmaa. Enää ei ole omia syrjäisiä maanosia vaan olemme yhtä. Kaikki kehityksemme tuomat hyödyt kansainvälisine arvoketjuineen ja yhteistöineen, luovat samaan aikaan meille järisyttäviä riskejä, joihin ei todellakaan olla osattu valmistautua nyt, eikä osata tulevaisuudessakaan. Pandemia, mikä roihahtaa Kiinan eläintorilla, on koko maailman ongelma, eikä vain pelkästään Kiinan.

Lähteeni tässä kirjoituksessa:

Kuvat: https://www.pexels.com

Hesso, J. (2015). Hyvä liiketoimintasuunnitelma (2. uud. p.). Helsinki: Kauppakamari. Luettavissa: https://kauppakamaritieto-fi.ezproxy.haaga-helia.fi/ammattikirjasto/teos/hyva-liiketoimintasuunnitelma-2015#kohta:10((20)Riskit((20)ja((20)niihin((20)varautuminen(:Riskien((20)luokittelusta((20) Luettu: 27.6.2020

Juvonen, M., Koskensyrjä, M., Kuhanen, L., Ojala, V., Pentti, A., Porvari, P. & Talala, T. (2014). Yrityksen riskienhallinta. Helsinki: Finanssi ja vakuutuskustannus FINVA. Luettavissa: https://www.ellibslibrary.com/book/9789525684650 Luettu: 27.6.2020

Lepistö, J. VTT automaatio; Suominen, A. Turun kauppakorkeakoulu; Vuori, M. VTT automaatio. (2000) Riskienhallinnan perusteet pk-yrityksille ja työntekijöille. Luettavissa: http://virtual.vtt.fi/virtual/pkrh/pdf/riskienhallinnan-perusteet-kirjanen.pdf Luettu: 27.6.2020

Osuuspankki 2020. Aloittavan yrityksen vakuutukset. Luettavissa: https://www.op.fi/yritykset/vakuutukset/teemat/aloittavan-yrityksen-vakuutukset Luettu: 27.6.2020

Suomen standardisoimisliitto SFS. ISO 31000 - riskienhallinta. Luettavissa: https://www.sfs.fi/julkaisut_ja_palvelut/tuotteet_valokeilassa/iso_31000_riskienhallinta?_ga=2.248490244.2088957149.1593242046-1713078350.1593242046 Luettu: 27.6.2020

Pk-yrityksen riskienhallinta - mitä ja miksi?

Tässä kirjoituksessa poraudun aiheeseen nimeltä riskienhallinta. Tulen käsittelemään aihetta kahdessa eri kirjoituksessa, ja tässä ensimmäisessä kirjoituksessa tarkoitukseni on määritellä riskienhallinta, miksi riskienhallintaa ylipäätään tehdään, mitä riskit ovat ja mitä riskienhallinta pitää sisällään.

Riskinhallinnan tavoitteena on tukea päätöksen tekoa yrityksessä siten, että yrityksen johto voisi tehdä merkittävät liiketoimintapäätökset tietoisina siitä, mikä on yrityksen riskikuva eli yrityksen merkittävimpien riskien kokonaisuus. (Ilmonen, Kallio, Koskinen & Rajamäki 2016, 10) Riskienhallinta, yrityksen koosta riippumatta, on yksi yrityksen ydinprosesseista. Yritystoiminta on jatkuvaa riskinottoa kuten, työntekijöiden rekrytointia, koneiden hankintaa, sopimuksien tekoa, tuotannon laadun seurantaa, myynnin- ja markkinoinnin toteuttamista, lainan ottoa ja kaikkea muuta. Olisi jopa outoa ajatella, että yrityksessä ei olisi tunnistettavissa yhtään riskiä, suorastaan absurdia. Yritystoimintaan liittyy riski kaikilla liiketoiminnan osa-alueilla, millä toimialalla ja kenen kanssa yritys toimiikaan. Ilmonen ym.(2016, 6) esittävät, että riskienhallinta on osa yrityksen johtamista ja strategisten tavoitteiden saavuttamista ja samaan aikaan viestintää sisäisille ja ulkoisille sidosryhmille, siitä miten yhtiö toimii. Liiketoiminnan riskit muuttuvat yrityksen toimintaympäristön mukana, joten riskienhallinta vaatii yritykseltä aitoa resurssointia. Riskinoton vastapaino on yrityksen toiminnan tuottama voitto, mikä ei tarkoita sitä, että aina kovimman riskin ottaja käärii suurimmat voitot vaan, että enemmänkin se kuka osaa hallita ja ottaa riskejä hallitusti on pitkässä juoksussa aina voittaja. VTT:n ylläpitämä pk-yrityksen riskinhallinta-sivusto (2009) määrittelee riskienhallinnan:

"Riskienhallinta on työtä yrityksen toiminnan jatkuvuuden ja henkilöstön hyvinvoinnin turvaamiseksi. Riskienhallinta on tilanteiden arviointia, suunnittelua ja käytännön tekoja, johon osallistuu kukin henkilöstön jäsen omassa roolissaan. Hyvä riskienhallinta on luonteeltaan ennakoivaa, tietoista, suunnitelmallista ja järjestelmällistä."

Syitä, miksi riskienhallintaa yrityksen kannattaa vääjäämättä tehdä on monia:

• Yllättävät vahingot ja niiden kustannukset vähenevät
• Tuotannon tehokkuus ja laatu paranevat
• Resurssit voidaan kohdentaa tärkeimpien ongelmien hallintaan
• Häiriötilanteet ja katkokset vähenevät
• Omaa toimintaa opitaan tuntemaan paremmin
• Imago parenee
• Asiakastyytyväisyys kasvaa. (VTT, pk-yrityksen riskienhallinta)
  

Riskin määritteleminen sanotaan olevan vaikeaa tutkijoillekin ja siihen on ajan saatossa jokainen tieteenala luonut oman määritelmänsä. Tämä on kovin luonnollista, koska esimerkiksi taloustieteilijät lähestyvät riskejä talous edellä ja sosiaalitieteilijät sosiaaliset näkökulmat kirkkaana mielessä. Ahteensivun, Koskisen, Kulmala, & Havakan (2018, 11) mielestä arkikielessä sanaa ”riski” käytetään kuvaamaan tappiota, menetystä tai vahinkoa, joka liittyy ei-toivotun tapahtuman sattumisen mahdollisuuteen. Ei-toivotun tapahtuman toteutumisesta johtuvat tappiot voivat olla minkä tahansa arvon menetyksiä: rahallisen arvon, terveydellisen arvon tai yhteiskunnallisen arvon menetyksiä. Tämä määrittely on mielestäni melko tyhjentävä. Lisäisin listaan yritystoiminnan näkökulmaa heijastellen henkilöstöriskit. Tänä päivänä digitaalisuuden murroksen myllerryksessä, yrityksissä henkilöstö on yhä suuremmassa roolissa. Tämä muutos lisää yrityksissä henkilöstöön liitettyjä riskejä olennaisesti. Olin äskettäin työhaastattelussa haastateltavan roolissa ja haastattelun yhteydessä tuli puheeksi, että yrityksen erään henkilön työtehtävien määrä on kasvanut liian suureksi, tilanteen aiheuttaessa jo merkittävän liiketoimintariskin yritykselle. Mikäli tälle kyseiselle henkilölle sattuisi esimerkiksi jokin onnettomuus tai terveydellinen este estäisi työskentelyn, yritys ajautuisi suuriin ongelmiin, joka voisi pahimmassa tapauksessa kaataa koko nuoren yrityksen. Pienet yritykset ovat tässäkin suhteessa isompia haavoittuvampia. Ongelman selvittely sitoo yrityksen harvojen avainhenkilöiden resursseja; heidän aikansa tai osaamisensa ei aina riitä tilanteen hallintaan niin, että yrityksen toiminta kyettäisiin turvaamaan. Riskiä lisää merkittävästi pienille yrityksille tyypillinen päätöksenteko, asiakaskuntaan ja tuotevalikoimaan liittyvä yksipuolisuus (Pk-yrityksen riskienhallinta 2009).

Riskinhallintaprosessi aloitetaan riskien tunnistamisella ja analysoinnilla. Sitten suunnitellaan toimet, kuinka niitä lähdetään torjumaan ja millä keinoin. Viimeiseksi prosessissa siirrytään hallinta- ja seurantavaiheeseen, minkä tarkoituksena on kehittää ja kyseenalaistaa säännöllisesti valittua riskienhallintastrategiaa. Kuvassa 1 on havainnollistettu riskienhallintaprosessi:

Kuva 1. Riskienhallintaprosessi (VTT, pk-yrityksen riskienhallinta)

Voidaan ajatella, että riskienhallinta on eräänlainen imagotekijä yritykselle. Parhaimmillaan riskienhallinta toimii tehokkaana markkinointikeinona yritykselle ja viestittää sidosryhmille, että yrityksessä huomioidaan yhteistyökumppanit, henkilöstö ja muut intressit. Tämä vaatii, että riskienhallinta viedään yrityksen kaikille tasoille aina johtoryhmästä työntekijätasolle. Toimiva ja järjestelmällinen riskienhallinta luo yritykselle turvaa ja vapauttaa resursseja muille liiketoiminnan osa-alueille.

Lähteeni tässä kirjoituksessa:

Kuvat: Pixabay.com

Ahteensivu, A., Koskinen Lasse, k., Kulmala, J. & Havakka, P. (2018). Riskienhallinnan ajankohtaisia teemoja. [Tampere]: Tampere University Press. Luettavissa: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/103198 Luettu: 26.6.2020

Ilmonen, I., Kallio, J., Koskinen, J. & Rajamäki, M. (2016). Johda riskejä: Käytännön opas yrityksen riskienhallintaan ([Toinen laitos].). [Helsinki]: Finva. Luettavissa: https://www.ellibslibrary.com/book/9789525684841 Luettu 25.6.2020

Pk-yrityksen riskienhallinta VTT 2009. Riskienhallintaprosessin vaiheet. Luettavissa: http://virtual.vtt.fi/virtual/pkrh/startti-riskienhallintaan/mita-riskienhallinta-on/riskienhallintaprosessin-vaiheet.html Luettu: 26.6.2020

Pk-yrityksen riskienhallinta VTT 2009. Startti riskienhallintaan. Luettavissa: http://virtual.vtt.fi/virtual/pkrh/startti-riskienhallintaan.html Luettu: 26.6.2020

Pk-yrityksen riskienhallinta VTT 2009. Turvaa yritykselle. Luettavissa: http://virtual.vtt.fi/virtual/pkrh/startti-riskienhallintaan/riskienhallinnan-hyodyt/turvaa-yritykselle/index.html Luettu: 26.6.2020

Taloushallinto mahdollisuutena - väärinymmärretty verkosto?

Seuraavassa tekstissä käsittelen aihetta omalta osaamisalueeltani, taloushallinnosta. Ettei tekstini lähde rönsyilemään ohi blogini aiheen, rajaan tämän tekstin käsittämään yrityksen ja taloushallinnon palveluita tarjoavan tilitoimiston yhteistyötä ja mitä siinä tulisi ottaa huomioon, jotta se olisi mahdollisimman hedelmällistä koko verkostolle. Aluksi määrittelen kirjanpidon ja siihen liittyvät tärkeimmät käsitteet ja hiukan perustelen, miksi taloustuntemus on tarpeen jokaiselle yrittäjälle.

Kirjanpito, tämä monen yrittäjän kokema kummajainen, joka jaksaa nostaa sitä edes ajattelevien verenpainetta uusiin huippulukemiin kerta toisensa jälkeen. Kirjanpitovelvollisuus koskee lähestulkoon kaikkea liiketoimintaa, jossa rahaa liikutellaan tileiltä toiselle. Kirjanpitolaki (30.12.1997/1336) ilmaisee kirjanpitovelvollisuuden näin: sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, kirjanpitovelvollisia ovat:

1. avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, osuuskunta, yhdistys, säätiö ja muu yksityisoikeudellinen oikeushenkilö; sekä
2. uskonnonvapauslain (453/2003) 2 luvussa tarkoitettu rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta ja sen rekisteröity paikallisyhteisö.

Kirjanpidon tärkein tehtävä on tuottaa tietoa yritykselle itselleen. Tuloslaskelma kertoo toiminnan tuloksellisuuden, tase kertoo muun vakavaraisuudesta ja maksuvalmiudesta (Taloushallintoliitto 2018.) Taloushallinto koetaan jatkuvana paperisotana, taisteluna verohallinnon ja muiden kiinteästi yrityksen taloushallintoon liittyvien intressien kanssa. Kyllä, se on todellista taistelua, jos asian haluaa todella niin itse kokea. Yrityksen taloushallinnon kokonaisvaltainen hallitseminen vaatii ammattitaitoa ja todellista syventymistä. Mikäli kirjanpidosta tilinpäätöksineen ja veroilmoituksineen haluaa selvitä omin avuin, sekään ei ole mahdotonta, alkuvaiheessa jopa suotavaa olla edes jossain määrin mukana sen toteuttamisessa. Monet aloittelevat yksityisyrittäjät hoitavatkin kirjanpitonsa omatoimisesti, onhan nykyisin tarjolla hyvät ohjelmistot yksityisillekin, ja apuahan saa sitä halutessaan internetistä ja tilitoimistoista. Miksi kirjanpidon ymmärtäminen etenkin alkuvaiheessa on tärkeää? Taloushallinnon ymmärrys helpottaa johdon päätöksen tekoa, ymmärtämään isojen päätösten syy-seuraussuhteet talouden näkökulmasta ja auttaa yrityksen ohjauksessa kohti asetettuja tavoitteita. Soitellen sotaan-asenne ennen pitkää kostautuu liian isona epäonnistumisena, jolloin oppirahat voivat olla kohtalokkaan suuret.

Yrityksen taloushallinto täytyy nähdä mahdollisuutena. Kirjanpidon tuottama informaatio antaa yritykselle ajankohtaista informaatiota, mitä yrityksessä on tapahtunut tai tapahtuu numeroiden valossa. Taloudellinen informaatio luonnollisesti kiinnostaa myös ulkopuolisia intressejä, jotka yrityksen toimintaa rahoittavat, tarjoavat infrastruktuurin yrityksellesi, turvaavat tulosi huonoina aikoina tai tukevat toimintaasi avustuksilla tai sijoituksien turvin. Näitä tahoja ovat esimerkiksi pankit, verottaja, pääomasijoittajat, valtio, työeläkeyhtiöt, vakuutusyhtiöt ja muut tärkeät sidosryhmät.

Aiemmin mainitsin kirjanpidon katsovan menneisyyteen tai nykyhetkeen, mikä ei hyvässä talouden ohjauksessa tietenkään ole riittävää. Eihän jalkapallopeliäkään voiteta vain tuijottamalla tulostaulua, vaan on pakko kääntää katse myös tulevaan yhtälailla. Sisäinen laskentatoimi eli johdon laskentatoimi on taloushallinnon toinen osa-alue, jossa yritetään hyödyntää kirjanpidon tuottamaa informaatiota, kun suunnitellaan tulevaa ja varmistetaan toiminnan jatkuvuus myös tulevaisuudessa. Järvenpään, Länsiluodon, Partasen, & Pellisen (2015, 35) mukaan johdon laskentatoimen tehtävänä on tuottaa informaatiota päätöksenteon tueksi. Investointeja, kuten henkilöstörekrytoinnit, kone- ja kalustohankinnat tai vaikka yritysostot ovat aina merkittäviä panostuksia yritykselle. Niissä täytyy yrittää ottaa huomioon monia taloudellisia seikkoja, jotta voidaan arvioida realistisesti, onko suunnitellusta investoinnista taloudellista hyötyä yritykselle vaiko ei.

Yrityksen kasvaessa usein yritykset viimeistään alkavat harkitsemaan kirjanpidon ulkoistamista ulkopuoliselle toimijalle. Kirjanpidon ulkoistaminen tulee ajankohtaiseksi pienemmälle yritykselle, kun kirjanpidon hoitaminen alkaa viemään yrittäjän keskittymistä yrityksen ydinliiketoiminnasta. Tilitoimistot käyttävät pääsääntöisesti moderneja kirjanpito-ohjelmistoja, joilla rutiinin omaisten kirjanpitotoimien tekeminen onnistuu tehokkaammin kun koti-kirjanpitäjältä. Tämä ei tarkoita sitä, että tilitoimiston välttämättä tarvitsee  hoitaa koko kirjanpitoa vaan aina on mahdollista sopia tapauskohtaisesti, mitkä kirjanpitoprosessinvaiheet tilitoimisto hoitaa ja mitkä yritys voi hoitaa itsenäisesti. Tilitoimiston valitsemiseen pitää nähdä vaivaa, että löytää omiin tarpeisiin ja tavoitteisiin sopivan kumppanin. Usein tilitoimisto ehdottaa yritykselle sopivaa palvelukokonaisuutta, ja tapaa toimia taloushallinnon tehtävien työnjaossa, tutustuttuaan ensin yrityksen liiketoimintaan (Taloushallintoliitto 2018).

Hyvän tilitoimiston määrittely on hyvin tapauskohtaista. Svärd (2015) Talousverkostolle kirjoittamassaan blogitekstissä määrittelee hyvän tilitoimiston ansioituneesti:

"Hyvän tilitoimiston peruskiviä ovat ammattitaitoisuus, asiakaslähtöisyys sekä digitaalisuus. Tilitoimiston työntekijöiden on oltava alansa ammattilaisia, jotka pitävät osaamisensa ajan tasalla niin taloushallintoasioissa kuin alati kehittyvässä sähköisessä taloushallinnossa. Hyvässä tilitoimistossa palvellaan henkilökohtaisesti, ollaan yhteistyökykyisiä sekä täsmällisiä."

Tilitoimistoyhteistyöstä yrityksen pitää pyrkiä hyödyntämään koko potentiaali. Kirjanpitäjä tuottaa talousohjauksessa vaadittavan datan yritykselle. Toimivaan tilitoimistoyhteistyöhön kannattaa satsata resursseja, koska halvalla ei hyvää saa, tässäkään asiassa. Talousohjauksen merkitys korostuu alati muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa sidosryhmät laajenevat ja arvoketjut paisuvat kiihtyvään tahtiin. Ansiokas talousohjaus vapauttaa lopulta enemmän aikaa ydinliiketoimintojen hoitamiseen, joka on yrityksenkin etu. Tilitoimiston omat verkostot ovat myös tärkeitä huomioida valitessa tilitoimistokumppania. Yritysmaailmassa yritykselle tulee eteen aina tilanteita, kun tarvitaan juridisia neuvoja, neuvoa veroasioissa tai riskienhallinnassa ja näissä myös tilitoimistot voivat toimia apuna. Varsinkin suuret tilitoimistokonsernit ovat viime vuosina panostaneet asiakkailleen tarjoamiin lisäpalveluihin, kuten vero- ja oikeuskonsultointiin. Digitalisaation takia kirjanpitäjien työ on muuttumassa entistä konsultoivampaan suuntaan, rutiininomaisimpien työtehtävien siirtyessä robottien hoidettaviksi. Tämä, jos mikä on hyvä uutinen koko yrityskentälle!

Lähteeni tässä kirjoituksessa:

Kuvat: Pixabay.com

Järvenpää, M., Länsiluoto, A., Partanen, V. & Pellinen, J. (2015). Talousohjaus ja kustannuslaskenta (2.-3. painos.). Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Kirjanpitolaki. 30.12.1997/1336.

Taloushallintoliitto 2018. Kirjanpidon ABC. Luettavissa: https://taloushallintoliitto.fi/kirjanpidon-abc/kirjanpito-mita-se-on-ja-miksi-sita-pidetaan Luettu: 24.6.2020

Talousverkko 2015. Sami Svärdin blogiteksti - Millainen on hyvä tilitoimisto? Luettavissa: https://www.talousverkko.fi/millainen-on-hyva-tilitoimisto/ Luettu: 24.6.2020

Pk-yrityksen rahoitusmahdollisuudet

Yritysverkostoihin ja niiden hyötyihin ja haittoihin tutustumisen jälkeen, on aika siirtyä seuraavan aiheen pariin. Tässä kirjoituksessa esittelen yrityksien rahoituslähteitä eli "rahoitusverkostoja", joissa tarjonta on kehittynyt varsin monipuoliseksi 2020-luvulle tultaessa. Rahoituksen riittävyys ja -saanti korostuvat yrityksen koko elinkaaren ajan, perustamisvaiheesta ylläpitovaiheeseen. Se on läsnä jokaisessa hankkeessa ja projektissa, välittömin- tai välillisin keinoin. Pysyn kirjoituksessani pk-yritystasolla, jotta saan aihetta rajattua kapeammaksi. Aihealueenahan yritysrahoitus on kohtuuttoman laaja ja rahoitusmarkkinoiden olosuhteet päivittyvät etupainoitteisesti muun maailman kansainvälistymisen mukana, joten pitäydyn kirjoituksessani Suomen rajojen sisäpuolella.

Yritykset tarvitsevat rahoitusta etenkin liiketoiminnan käynnistämisvaiheessa, jolloin toimintaan sitoutuu käyttöpääomaa eli varastoa ja myyntisaamisia. Investoinnit rahoitetaan pääsääntöisesti alkuvaiheessa ja toimintavaiheessakin ulkopuolisen rahoituksen turvin. Knüpfer & Puttonen (2018, luku 1.5) kuvailee rahoitusta näin: "rahoitus on tieteenala, joka yhdistetään joskus laskentatoimeen, onhan luottopäätöksen ja osakesijoituksen taustalla huolellinen tilinpäätösanalyysi. Toisinaan rahoituksen katsotaan liittyvän kansantaloustieteeseen, pohjautuuhan nykyaikainen rahoitusteoria lähinnä mikrotalousteoriaan".

Rahoitus-käsitteenä mielletään suomalaisten keskuudessa usein pankkien myöntämiksi perinteisiksi vieraan pääoman ehtoisiksi lainoiksi. Kertonee jotain Suomen pankkikeskeisestä rahoitusjärjestelmästä. Suomalaisien yrityksien saatavilla on laaja valikoima erilaisia rahoitusinstrumentteja, vieraan- ja omanpääoman ehtoisia. Vieraalla pääomalla tarkoitetaan yrityksen velkaa, jonka se joutuu maksamaan takaisin sovitulla korolla lisättynä velanantajalleen. Suomen valtion omistama erityisrahoitustoimija Finnvera myöntää rahoitusta aloittaville- ja eri elinkaaren vaiheessa oleville yrityksille takauksien, lainojen ja vientitakuiden muodossa (Finnvera 2020).

Vieraan pääoman rahoitusinstrumentteja ovat esimerkiksi: pankkien myöntämät erilaiset velkakirjalainat, myönnettävät luottolimiitit ja rahoitusyhtiöiden tarjoamat leasing-, osamaksu- ja factoring-rahoitusmuodot. Leasingissa on kyse usein käyttöomaisuuden pitkäaikaisesta vuokrauksesta, jossa monesti vuokralle ottajalla on mahdollisuus vuokra-ajan loputtua lunastaa vuokrattavana oleva kohde itselleen, esimerkiksi auto. Factoring-rahoitusmuodossa rahoitusyhtiö antaa yritykselle lainaa valideja myyntisaamisiaan vastaan, mikä vapauttaa yrityksen käyttöpääomaa. Osamaksukaupassa nimensä mukaisesti sovittu kauppasumma maksetaan ennalta sovitussa aikataulussa.

                  

Yrityksen oman pääoman rahoitus voidaan jakaa kahtia ulkoiseen ja sisäiseen omaan pääomaan. Ulkoisella omalla pääomalla tarkoitetaan osakeannein eli osakkeita myymällä hankittua pääomaa. Sisäisellä pääomalla tarkoitetaan puolestaan tulorahoituksena hankittua eli liiketoiminnasta voittona saatua kassavirtaa (Knüpfer & Puttonen 2018, luku 2.1.) Lisäksi on olemassa vieraan- ja oman pääoman välimuotomalli eli välirahoitus, jota on vaikea ryhmitellä kumpaankaan pääomalajiin, koska siinä on paljon molempien pääomalajien piirteitä.

Erilaiset avustukset, etenkin yrityksen alkuvaiheessa ovat tärkeitä rahoituskeinoja, joita yritykset voivat hakea esimerkiksi ELY-keskuksilta tai Tekesiltä, jotka myöntävät rahoitusta eri tarpeisiin, kuten pidempiaikaisiin investointeihin tai vaikuttaviin hankkeisiin, joilla uskotaan olevan tulevaisuudessa arvoa (Yrittäjät 2015).

Pääomasijoittajan roolissa voivat toimia isot organisaatiot kuten yksityishenkilötkin. Yritykset, instituutiot ja rahastot sijoittavat pääomia usein yritykseen osakepääomana, vakuudettomana lainana tai vaihtovelkakirjalainana, joka tarkoittaa, että sijoittajalla on oikeus muuttaa sijoittamansa pääoma kohdeyrityksen osakkeiksi lainan erääntyessä (Yrittäjät 2015). Yksityishenkilön sijoittaessa pääomaa listaamattomaan kasvuyritykseen eli startuppiin, käytetään nimitystä enkelisijoittaja.

        

Tieteellisesti ei ole määritelty, kuka on enkelisijoittaja, mutta kolme ominaisuutta toistuvat puhuttaessa heistä: He pitävät itseään enkelisijoittajina, heidän tavoitteensa on saada sijoituksilleen tuottoa ja minimisijoitusmäärä on 10000 euroa. (Etula 2015, 12.)

Joukkorahoituksella yritys pystyy keräämään itselleen suurelta joukolta rahoitusta, mistä nimikin jo kertoo. Yritys tarjoaa vastineeksi sijoittajilleen omia osakkeitaan. Joukkorahoituskampanjoilla voi olla useitakin tavoitteita, mutta usein se liittyy listautumiseen tai yrityksen kansainvälistymishaaveisiin. Järjestelyn hoitaa usein kolmas osapuoli, esimerkiksi Suomessa toimiva Invesdor. Isommilla pankeillakin on usein tarjota tällaista palvelua asiakkailleen.

Yrittäjän on tärkeä tiedostaa erilaiset liiketoimintansa rahoitusmahdollisuudet vaikka ne eivät olisi juuri sillä hetkellä ajankohtaisia. Niiden hyödyntäminen taloudellisesti ja ratkaisevassa vaiheessa yrityksen kasvutarinaa, voivat laittaa yrityksen kasvuvauhdin uusiin lukemiin. On hyvä myös tiedostaa, että rahoitusverkostojen kautta voi saada kallis arvoista asiantuntijuutta ja apua oman liiketoiminnan pyörittämiseen ja kehittämiseen. Monesti ellei aina, pääomasijoittajat ovat tehneet uransa varrella huonojakin sijoituksia, joista oppineena voivat jakaa neuvoja entistä viisaampina.

Kerään kirjoitukseni lopuksi listan kaikista käsittelemistäni pk-yritysten rahoitusinstrumenteista yhteenvedoksi:

Oman pääoman ehtoiset

• Osakeanti (yksityiset henkilöt ja organisaatiot)
  
• Joukkorahoitus (välittäjänä pankit & Invesdor)
  
• Pääomasijoittajat (Instituutio- ja enkelisijoittajat)

Vieraan pääoman ehtoiset

• Pankin tarjoamat lainat ja luottolimiitit
  
• Rahoitusyhtiöiden leasing- ja factoring-rahoitusmallit
• Osamaksurahoitus
• Finnveran takaukset ja takuut

Muut rahoituslähteet

• Avustukset ja erilaiset tuet (ELY-keskukset ja Tekes)
• Välirahoitusmallit
  

Lähteeni tässä kirjoituksessa:

Kuvat: Pixabay.com

Etula, S. 2015. Opas enkelisijoituksen hakemiseen. FiBAN. Helsinki. Luettavissa: http://etula.fi/pdfs/opas_enkelisijoituksen_hakemiseen.pdf. Luettu: 23.6.2020

Finnvera Oyj. Tietoa Finnverasta. Luettavissa: https://www.finnvera.fi/finnvera/tietoa-finnverasta Luettu: 22.6.2020

Knüpfer, S. & Puttonen, V. (2018). Moderni rahoitus (10., uudistettu painos.). Helsinki: Alma Talent. Luettavissa: https://verkkokirjahylly-almatalent-fi.ezproxy.haaga-helia.fi/teos/EADBEXDTEB Luettu: 21.6.2020

Yrittäjät.fi Yrittäjän abc, rahoituksen suunnittelu

Luettavissa: https://www.yrittajat.fi/yrittajan-abc/taloushallinto-ja-maksut/rahoitus/rahoituksen-suunnittelu-616210 Luettu: 22.6.2020

Yrittäjät.fi. Yrittäjän abc, Mistä pk-yritys saa rahaa? – Katso yhdeksän eri mahdollisuutta.

Luettavissa: https://www.yrittajat.fi/uutiset/495181-mista-pk-yritys-saa-rahaa-katso-yhdeksan-eri-mahdollisuutta#71ee6b93 Luettu: 22.6.2020